Olin ajatellut kirjoittaa jonkin somepäivityksen, mutta asiaa riittää, niin tästä tulikin blogipostaus 😀 Nyt on siis takana tämän laulukesän huipentuma, esiintyminen Lohtajan kirkkomusiikkijuhlien Sanaa ja musiikkia -konsertissa. Meitä oli siellä kolme solisitia, jotka oli valittu koelaulun kautta. Kaikki olimme opiskelijoita Centrialta tai Keski-Pohjanmaan konservatoriolta.
Jatka lukemista ”Lämmintä tunnelmaa Lohtajalla”
Ajan kulu on hämmentävää, tuntuu että vasta äsken pääsin Kokkolaan opiskelemaan, ja nyt onkin enää vuosi jäljellä musiikkipedagogin opintoja. Pidän myös ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen kesälomaa, ja se on ihanaa, vaikka toki vähän jännittää se, että rahaa ei sitten vaan tule, kun kyseessä on tt-työntekijänä käytännössä palkaton vapaa. No, heinä- ja elokuu on sitten kyllä töitä, että toivon mukaan nälkäkuolemalta vältytään.
Koitan kuitenkin nauttia lomasta, ja tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä, ja tietty myös laulaa, koska heinäkuun lopulla on keikka Lohtajan kirkkomusiikkijuhlilla (Sanaa ja musiikkia -konsertti to 27.7. klo 13, tervetuloa!). Olin menossa kahdelle laulun kesäkurssillekin, mutta toinen harmittavasti peruttiin. Onneksi toinen on vielä tulossa, ja toisaalta ihan kiva sekin, että ei ole koko loma kalenteroitu jo etukäteen täyteen.
Jatka lukemista ”Kolmas vuosi paketissa”
Ensi kohtaamiseni Arvo Pärtin musiikin kanssa taisi olla joitakin vuosia sitten Teekkarikuorossa, kun sain käteeni nuotin, jossa oli Pärtin versio Bogoroditse devosta.
Olimme aiemmin laulaneet kuorossa Rahmaninovin vuolaan melodista ja harrasta versiota kyseisestä virrestä, joten Pärtin näkemys oli pienoinen shokki: biisi kestää alle minuutin ja on hilpeä kuin mikäkin Ievan polkka, vaikka sanat ovat jumalalliset.
Jatka lukemista ”Pärt-konsertti Sibafesteillä – Musiikki kohtaa meditaation”
Mun ja Fannin Naiset. Klassista -konsertti on aivan nurkan takana, jo ensi viikon tiistaina 28. tammikuuta laulamme Laikun musiikkisalissa! Sinne kaikki klo 19!
Punkalaitumen joulukonsertin järjestelyistä tuli monta hyvää oppia tähän hommaan, mutta silti se pääsee aina yllättämään, miten paljon työtä pienenkin tapahtuman järjestämisessä on ja miten äkkiä se esiintymispäivä lopulta tulee vastaan.
Jatka lukemista ”Konsertti on aivan kulman takana – nämä asiat tekisin toisin, näitä en”
Huomenna seuraa jännittäviä hetkiä, kun esiinnyn ekaa kertaa koskaan itse järjestetyssä joulukonsertissa. Konsertoimme Punkalaitumen kirkossa Tommin ja parin muun laulukollegan kanssa tiistaina 3.12. klo 19. Konsertin nimi (jonka minä keksin :D) on Joululaitumella.
Jänniä hetkiä on mahtunut myös näihin konserttia edeltäviin päiviin, kun alkuviikosta ääneni päätti sanoa sopimuksen irti ja ruveta särkyilemään kesken laulamisen. Mulla ei ole ikinä aiemmin ollut vastaavaa, joten olin aika ymmälläni ja oletin, että nyt on tullut treenattua liikaa. Jatka lukemista ”Joulukonsertti Punkalaitumella jännittää – tuleekohan sinne ketään ja miten ääni kestää?”
Otsikon kysymys tuli jälleen vastaan, kun puhuin puhelimessa sukulaistädin kanssa. Ja aika monta kertaa olen sen jo kuullut eri ihmisiltä sen jälkeen, kun aloitin konsalla.
Vastaus ei ole ihan yksiselitteinen, koska riippuu aika paljon päivästä. Keskiviikkoisin vähintään 4 tuntia, jos samana päivänä on laulutunti ja kuoroharkat. Tosin kuoroharkoissa ei tietysti ihan koko aikaa lauleta, vaan harjoitellaan stemma kerrallaan jotain kohtaa ja sitten vasta kaikki yhdessä.
Jonain päivinä taas 0 tuntia. Esim. viikonloppuna ja tänään, kun iski joku tauti joka aiheuttaa nuhaa, kurkkukipua ja yleistä vetämättömyytä. Toivon, että se menisi pian ohi koska on niin turhauttavaa kun olisi paljon harjoittelemista, mutta ei voi laulaa.
En muista milloin viimeksi, jos koskaan, olisin ollut laulamisesta näin poikki. Tänään onneksi konsertti ja sen jälkeen ansaittu requiem eli lepo. Tampereen filharmonisen kuoron pääsiäisohjelmassa on siis tänään kiirastorstaina hieman tuntemattomampi teos, Cherubinin Requiem (c-molli, lempisävellajini!) orkesterin kanssa.
Suosittelisin ehdottomasti tätä konserttia kaikille, mutta liput on olleet jo pitkään loppuunmyyty, eli mattimyöhäset eivät sinne pääse, vaikka haluaisivatkin.
Jatka lukemista ”Pääsiäisvaloa ja tiukkaa tekemistä Cherubinin parissa”
Perjantaina pääsin näkemään jotain aivan poikkeuksellista, jopa Pohjoismaiden mittapuulla. Porissa on vuosien työn tuloksena saatu aikaiseksi nukketeatteriooppera. Kyllä, nukketeatteria ja oopperaa. Croak on oopperan nimi.
Tein sijaistuspätkälläni SK:ssa jutun oopperasta siinä vaiheessa, kun harjoitukset Porissa olivat alkaneet, ja jo silloin se vaikutti visuaalisesti kiinnostavalta, vaikka vielä puuttuivat valot ja nukkien alaosat. Jatka lukemista ”Ihmeitä Porissa: Nukketeatteriooppera Croak vaatii sulattelua”
Tunnustan. Kun kuulin, että Tampereella tehdään ooppera, jossa aiheena sisällissota, en ollut kovin kiinnostunut. Suomalainen ooppera, hohhoijaa. Vuosi 1918, hohhoijaa. Nykymusiikki, hohhoijaa. Tylsää ja vaikeaa.
No, ei se sitten ihan niin mennyt.
Olen viime aikoina tajunnut, että uuden kuoron myötä olen myös hankkinut itselleni uuden harrastuksen. Nimittäin sellaisen, jossa etsitään Spotifysta tai jostain kuoroteoksen levytys, ja sitten kuunnellaan sitä samalla nuottia lukien.
Aika itsestäänselvä harrastus ehkä, mutta en kyllä ennen Filharmoniseen kuoroon liittymistä juurikaan tätä tehnyt, vaikka olisi kyllä kannattanut.
Äänessä 