Olin ajatellut kirjoittaa jonkin somepäivityksen, mutta asiaa riittää, niin tästä tulikin blogipostaus 😀 Nyt on siis takana tämän laulukesän huipentuma, esiintyminen Lohtajan kirkkomusiikkijuhlien Sanaa ja musiikkia -konsertissa. Meitä oli siellä kolme solisitia, jotka oli valittu koelaulun kautta. Kaikki olimme opiskelijoita Centrialta tai Keski-Pohjanmaan konservatoriolta.
Kullakin oli esitettävänä noin neljä kappaletta. Itse olin valinnut sellaisia, joiden yhteinen nimittäjä oli taivas, muodossa tai toisessa. Taivaan linnut lensivät alussa Merikannon Linnulle kirkkomaalla -kappeleessa, ja lopussa Rahmaninovin Na smert chisikassa, jossa kertojaa ilahduttanut hemppo on lentänyt pois tästä maailmasta. Faurén En Prière on rukous, jossa Jeesus kertoo ajatuksiaan Jumalalle, ja toivoo, että hänen äänensä kohoaa sinne korkeuksiin. Melartinin Keinutan kaikua L. Onervan runoon käy sekin taivaassa lainaamassa puolet sielusta.
Keikka meni kyllä hyvin, joskin en ole vielä uskaltanut kuunnella siitä tallennettua striimiä 🙂 Mutta ystäväni oli kuunnellut ja sanoi, että hyvältä kuulosti. Sellainen positiivinen ongelma kuulemma ilmeni, että parissa kohtaa korkeimmat äänet särkyy striimillä, liikaa volyymiä ja yläsäveliä siis näiden mikrofonien makuun 😀
Oli hienoa päästä tuohon tilaisuuteen esiintymään. Päivä oli suorastaan helteinen, kirkossa oli yllättävän paljon yleisöä ja oli mahtavaa miten meillä kaikilla kolmella solistilla oli erilaiset ja oman näköiset ohjelmistot! Kaikilla oli myös eri säestyssoitin (kantele, piano, urut), niin siitäkin tuli runsauden tuntua. Myös akustiikka kirkossa oli ainakin laulamiseen hyvä, ei liian kaikuisa muttei tumppukaan!
Pianistin löytäminen tälle keikalle oli melko tuskainen prosessi, kun kyseessä oli päiväkeikka keskellä parasta loma-aikaa, mutta onneksi uskalsin kokeilla kepillä jäätä ja kysyä Tampereen konsalta tuttua Pihlaa, jonka tiesin mahtavaksi lied-pianistiksi. Hän suostui, vaikka melkoinen reissaus Helsingistä Lohtajalle kuului pakettiin. Opiskelimme yhtä aikaa konsalla, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun teimme yhdessä liediä. Oli luontevaa ja turvallista esiintyä hänen kanssaan, kun olimme harjoitelleet riittävästi ja keikalla pystyi luottamaan siihen, että kaikesta varmasti selvitään.
Tämä oli myös ensimmäinen lauluesiintyminen pitkään aikaan, kun minua oikeasti jännitti niin paljon, että se siirtyi myös kroppaan. Jalat alkoivat täristä toisen kappaleen kohdalla, onneksi yleisöön sitä ei varmaan huomannut. Mutta hyvä muistutus ja kokemus siitä, miltä esiintymisjännitys voi tuntua!
On myös helpottavaa, että keikka on nyt ohi, ja ei tarvitse enää stressata ja säätää mitään siihen liittyviä asioita. Onneksi olin kaukaa viisas ja tehotreenasin kesäkuussa kappaleita muun muassa Lempäälän laulukurssilla, jossa sai myös kolme niistä esittää ihan yleisölle. Se oli hyvä testiajo kappaleille. Heinäkuussa alkoi kokopäivätyöt niin siinä ohessa ei kyllä kovin ihmeellistä tai tavoitteellista laulurutiinia pystynyt pitämään.
Lisäksi tuli vielä hieman yllättäen eteen vaarini kuolema, ja hautajaiset, jotka pidettiin viikkoa ennen tätä kirkkomusiikkijuhlien keikkaa. Ajatukset olivat siis hieman muualla. Hautajaisissakin lauloin, onneksi siellä ei kuitenkaan tarvinnut yksin vetää, vaan veljeni Erkki ja avopuolisoni Tommi olivat mukana köörissä. Tulipa opeteltua Satakunnan laulu vaarini muistoksi, hän oli kotoisin Karviasta. On muuten hieno laulu!
Loppukesä olisi tarkoitus vain tehdä töitä ja laulaa sen verran kuin huvittaa. Minulla on myös meneillään hämmentävän oopperan täyteinen kesä näin kulttuurin kuluttajan näkökulmasta, kun olen käynyt kuulemassa uutta oopperaa jo Ilmajoella (Armi) ja Hämeenkyrössä (Ihmiset suviyössä). Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä vielä Rauma Festivoon kokemaan Trapped Butterfly ja elokuun lopulla on ohjelmassa Tampereen Nuorten Oopperantekijöiden ensimmäinen tuotos, Hävinnyt-ooppera. Että kyllä tässä maassa oopperaa tehdään, ja liputkin on suurelta osin hyvin kohtuuhintaisia, tai ainakin halvempia kun Savonlinnan oopperajuhlien 🙂 Menkääs tekin kokemaan!
Äänessä 