Aina ei mene kuin Strömsössä – sattumia ja tapahtumia lied-konsertissa

Eilen oli pitkästä aikaa se hetki, että pääsi Pyynikkisalin lavalle laulamaan yleisölle lied-seminaarin konsertissa. Tähän oltiin huipun pianistini Emilian kanssa valmistauduttu jo syksystä lähtien lied-semman tunneilla, ja treenattu kahdestaankin aika kiitettävästi. Varmaan enemmän kuin koskaan ennen olen mihinkään esiintymiseen harjoitellut, jos ei oteta lukuun pääsykokeita.

Miksi lopetin pianonsoiton?

Otsikon kysymystä on tullut jonkin verran mietittyä viime vuosina, kun olen tajunnut, miten paljon iloa ja hyötyä siitä olisi, että osaisi soittaa hyvin pianoa.

Minä ja sisarukseni aloitimme pianon soiton opettelun joskus ala-asteikäisinä. En muista kysyttiinkö meiltä, kiinnostaako se, mutta joka tapauksessa tunnollisena tyyppinä itse ainakin harjoittelin jonkin verran ja opin jotain.