Eilen oli pitkästä aikaa se hetki, että pääsi Pyynikkisalin lavalle laulamaan yleisölle lied-seminaarin konsertissa. Tähän oltiin huipun pianistini Emilian kanssa valmistauduttu jo syksystä lähtien lied-semman tunneilla, ja treenattu kahdestaankin aika kiitettävästi. Varmaan enemmän kuin koskaan ennen olen mihinkään esiintymiseen harjoitellut, jos ei oteta lukuun pääsykokeita.
Jatka lukemista ”Aina ei mene kuin Strömsössä – sattumia ja tapahtumia lied-konsertissa”
Viikonloppuun mahtui kaksi yllättävää elämystä. Ensimmäinen oli lauantai-iltana Pyynikkisalissa, jossa kisattiin maailman ensimmäiset ilmaoopperalaulun SM-kisat. Kyllä, ilmaoopperaa! Eli niin kun ilmakitaraa, mutta laululla.
”Ja sä menit sinne vapaaehtoisesti kattomaan?” kysyi kolmekymppisiään samana päivänä juhlinut ystäväni, kun saavuin pippaloihin vähän myöhässä tämän pläjäyksen takia. Mutta kyllä kannatti mennä! En olisi ikinä uskonut, että se olisi niin hauskaa. Jatka lukemista ”Kun klasari nauraa itselleen – Ilmaoopperaa ja epäonnen pianisti”
Äänessä 